Lähiruokateeman äärellä Pernajan Malmgårdissa pohdittiin maapallon ruokataloutta, julkisruokailun pullonkauloja ja ruoan laatua – miten saada hyvälaatuista ruokaa ihmisille kuormittamatta ympäristöä ylenmäärin?
Malmgårdin kartanon linna on komea näky.
GMO-vapaan kiertueen 2009 ensimmäinen keskustelutilaisuus pidettiin keskiviikkona 15.7. Malmgårdin kartanon tiloissa Pernajassa. Kartano on eräs Suomen suurimmista luomutiloista. Siellä tuotetaan muun muassa viljoja, hunajaa ja marjoja. Tilan erikoisuus on spelttivehnästä valmistetty Dinkel-luomuolut, joka on etenkin lähialueella tunnettu täyteläisestä olemuksestaan. Kartanon maita on viljelty ainakin 400 vuotta. Kampanja kiittää Malmgårdia viehättävästi koristellusta kokousladosta, tarjoomuksista ja kiinnostavasta linnakierroksesta!
Liisa Kuusipalo antoi kertoi geenitekniikan tuottamista käytössä olevista viljelykasveista.
Tilaisuuden avasi solubiologi Liisa Kuusipalo kertomalla siitä, mitä geenimuuntelu konkreettisesti on ja millaisin menetelmin sitä tehdään, ja avaten sitä millaisia tuntemattomia tekijöitä yhtälöön liittyy. Erääksi keskeisimmistä ongelmista hän nosti ennustamattomuuden: “Yhdellä geenijaksolla on useampia tehtäviä. Yksi jakso saattaa liittyä monen proteiinin synteesiin. Geeniä siirtäessä valitaan jakso, jonka ajatellaan liittyvän vain yhteen ominaisuuteen, mutta näin ei välttämättä ole. Siirron tekniikka ei myöskään ole täsmätiedettä. Ammuttu geenijakso saattaa kiinnittyä mihin tahansa kohtaan DNA:ssa, jolloin se saattaa muodostaa jopa kokonaan uuden geenin. Geenisiirre myös poikkeaa tavallisesta DNA:sta, sillä se sisältää vain funktionaalisia jaksoja, kun taas normaalisti perimässä on myös käyttämättömiä hukkajaksoja.”
Hän toteaa, että geenimuuntelun ensimmäiset kehittäjät korostivat, ettei tekniikalla luotuja organismeja pidä vapauttaa luontoon. Nyt kuitenkin on jo käynyt niin, että esimerkiksi Kanadassa rapsi ja sille lähisukuiset luonnokasvit ovat jo sotkeutuneet gmo-rapsin kanssa siinä määrin, että gmo-vapaa tai luomuviljely on rapsin osalta jo käynyt mahdottomaksi. Kuusipalo kritisoi myös geenimuuntelun markkinoimista tehokkaampina ja tuottoisampina kuin perinteisiä kasveja: gm-soijan satoisuus on 13 % alempi kuin vastaavalla muuntelemattomalla lajikkeella.
Tarkkaavaista yleisöä seminaariladossa.
Kaikkiaan hän toivoo, että suomalaiset kuluttajat, viljelijät ja poliitikot ymmärtäisivät maailman aseman nyt, kun GM-viljelyä ei vielä rutiininomaisesti harjoiteta maassamme: “Vain 3 % maailman maataloudesta harjoitetaan geenimanipuloiduin kasvein. Itse sato on hinnaltaan halvempaa ja torjunta-ainejäämäisempää kuin tavanomainen vastaava tuote. Ei ole mitään syytä, jonka vuoksi Suomen pitäisi lähteä tähän kilpailuun mukaan nyt! Voimme aivan hyvin pitää markkinavalttina käyvän GMO-vapauden ja katsoa sivusta, miten muissa maissa tehdään kokeita koko ravintoketjussa.”
MTK Uusimaan edustaja Kalle-Pekka Toivonen kertoo, että Uudenmaan viljelijöiden kuten Suomen ylipäänsä on puhtaus, laatu ja turvallisuus. He katsovat, että GMO-viljelykasvit eivät sovi tähän kuvaan, ja siksi MTK Uusimaa, Kymi ja Kainuu ovat kokonaisuudessaan päättäneet säilyä GMO-vapaina. “Tuottajista 70 % ja kuluttajista 75 % suhtautuu kielteisesti geenimanipuloituihin tuotteisiin. Suomi ei tule pärjäämään hintakilpailussa suurille bulkkituottajamaille. Viljelijä joutuisi ostamaan siemenet uudestaan joka vuosi ja torjunta-ainetta kuluisi. Kuluttajalle viljelytavasta ei seuraa mitään hyötyä. Ainoa voitto menee suurelle agrojätille, kun taas riskit ja ongelmat jäävät viljelijälle, kulutajalle ja yhteiskunnalle. Ei ole mitään syytä, miksi Suomen pitäisi pilata hyvä maineensa tuottajamaana.”
Kalle-Pekka Toivonen, Kimmo Tiilikainen, Elisa Niemi ja Jaakko Nuutinen keskustelevat seminaarin jälkeen.
Tutkija Tuija Mononen puuttui esityksessään tilaisuuden aiheeseen, lähiruokaan. Hän yrittää työssään löytää mallin, jonka kautta Suomessa voitaisiin siirtyä käyttämään yhä enemmän lähialueiden tarjontaa kauempaa ja toisista maista tuodun ravinnon sijaan. Tällä hetkellä etenkin luomulla, mutta myös lähiruoalla on luksusleima: bulkkituontiruokaa pidetään “tavallisena ruokana” siitä huolimatta, että lähes kaikki kansanosat haluaisivat kuluttaa nimenomaan lähiluomua. Työssään hän on tutkinut lähiruoan pullonkauloja – muun muassa sitä, että suurtalouskeittiöt, joissa tuotetaan vuodessa asukasta keskimäärin 150 ateriaa, tarvitsisivat raaka-aineensa valmiiksi prosessoidussa muodossa. Näitä pullonkauloja aukomalla kunnat voisivat panostaa oman alueensa talouden ja ravitsemuksen kehittämiseen.
Luomuviljelijä Jukka Lassila puhui myös paikallistaloudesta: ennen vanhaan viljelijät myivät tuotteensa lähialueille, ja ennen tehomaatalouden kautta osuuskunnat ja yhteistyö viljelijöiden välillä oliat yleisiä. Lassila ehdottaa, että viljelijät ryhtyisivät toimimaan taas yhteistyössä esimerkiksi perustamalla tuottajain lähikauppoja – tai kauppa-autoja alueilla, joissa pysyvä kauppa ei kannattaisi. Hän myös toteaa, että on eri asia ostaa luomua ulkomailta kuin lähialueelta: tuoreus on jo sellaisenaan yksi laatukriteeri, ja se usein menetetään kuljetuksen aikana.
Luomugourmetkauppa Anton&Antonin edustaja Jyri Hänninen peräänkuulutti niin ikään laatua ruoantuotannossa. On yleisesti tiedossa, että nuori eläin on lihaltaan erilainen kuin vanha, ja vastakerätty porkkana makeampi kuin puiseva ja varastoitu. Siitä huolimatta näitä ominaisuuksia ei nykyään juurikaan erotella ruokaa myytäessä. “Laadukkaan ruoan spesialisti ei voi taistella volyymeja vastaan -laatu löytyy muualta.” Esimerkiksi pitkä säilyvyys ei ole laatua. Mökkikalastaja heittää ahvenen pois kolmen päivän jälkeen vanhentuneena – mutta samaa kalaa voidaan pakattuna myydä vielä kolmen viikon jälkeen kalastamisesta. “Läheltä tuotu ruoka on tuoretta, ja tuoreus on laatua. Hyvä ruoka on henkistä pääomaa”, toteaa Hänninen.
Kimmo Tiilikaisen luomuporkkanatila on nyt GMO-vapaa.
Kansanedustaja ja luomuviljelijä Kimmo Tiilikainen korosti sitä, miten tärkeää olisi pyrkiä nopeasti kohti suurempaa materiaali- ja energiatehokkuutta ja pienempää ympäristön kemiallista kuormitusta. Samoin hän toivoi varovaisuutta torjunta-aineresistenttien lajikkeiden tuonnissa avoimille pelloille. “Välttäisin kyllä viimeiseen asti gmo-lajikkeiden käyttöönoton Suomessa”, hän totesi. Konkreettiseksi toimenpiteiksi maailman tilan parantamiseksi hän ehdotti yhdyskuntajätteen käyttöönottoa lannoituksessa, siirtymistä biologiseen typensidontaan ja etenkin pyrkimystä väestönkasvun hillitsemiseen. Tiilikainen intoutui julistamaan myös luomuporkkanatilansa GMO-vapaaksi tilaisuuden yhteydessä.
Malmgårdin mehiläiset parveilivat kuningattarensa perässä.
MTK:n ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutila ravisteli puhujayleisöä kertomalla, että suomalaiset syövät huonoa ruokaa: “Miettikää mitä syötte, miltä se maistuu ja onko se hyvää! Kun viimeksi söin lehtipihvin huoltoasemalla totesin, että se eläin oli kuollut turhaan.” Nuutila ilmoitti myös, että kansakuntien kohtalo riippuu ruuasta – ja että suomalaiset koulu- ja vanhainkotikeittiöt ovat nykyään tuontiruuan kaatopaikkoja, joiden hankintojen keskeisimpänä kriteerinä on hinta eikä laatu. “Julkinen ruokailu tapahtuu veronmaksajien rahoilla. Kun säästöt toteutetaan kilpailuttamalla raaka-aineiden hinta, ravintohankintojan tuomat tulot valuvat ulkomaille, ja oman kunnan alueella yrittäjien toimeentulomahdollisuudet heikkenevät ennestään. Se on lyhytnäköistä ajattelua.” Nuutila suomi kansaansa myös helppouden tavoittelusta ruuanlaitossa: jos halutaan wienerpitko joka säilyy viikon eikä maksa mitään, saadaan lisäainein muumioitu keinopulla. “Välipaloilla tämä kansa lihotetaan hengiltä – mutta missä on perusaterioiden laatu”, hän kysyy. “Ruualla ratkaistaan maailman herruus, ja siitä on kysymys kahden monopoliasemassa olevan agrojätin ja siemenpatenttien välillä. Tulevaisuuteen ei mahdu geenimuunneltu ruoka.”
Painavat puheenvuorot askarruttivat 30 hengen kuulijakuntaa siinä määrin, että kartanon piirakoita, spelttipuuroa ja porkkanakakkua jäätiin nauttimaan runsain joukoin keskustelun merkeissä. “Onneksi sentään ympäristön hyvinvointi ja laadukas ruoka kulkevat käsi kädessä”, totesi hyvän ruuan ystäväksi tunnustautunut kuulija kahviossa.
Tiedotusvälineistä paikalla olivat Uusimaa, Vartti Itä-uusimaa sekä Loviisan sanomat.
