17.7. Biovakan biokaasulaitos Turussa – Keskustelua maatalouden ravinnetalouden remontista Itämeren puolesta

Kiertueen viimeisen päivän teema oli ravinteiden kierrätys maataloudessa. Biovakka Oy:n Turun biokaasulaitoksella yleisö pääsi tutustumaan laitoksen toimintaan sekä sen lopputuotteisiin. Lisäksi paikalla oli nähtävillä erilaisten kierrätyslannoitteiden levitykseen tarkoitettua kalustoa.

Tiukempikin yhteiskuntajäte hygienisoituu avaruusajan metallipöntössä.

Tiukempikin yhteiskuntajäte hygienisoituu avaruusajan metallipöntössä.

Kierrätetään ravinteita, ei muuntogeenejä -teeman mukaisesti GMO-vapaan kiertueen viimeinen päivä keskittyi ruotimaan sitä, miten maatalouden ravinteet maassamme kiertävät ja missä parantamisen varaa olisi. Asiantuntijoiden puheenvuoroista kävi ilmi, että parantamisen varaa olisi aiheessa enemmän kuin kiitettävästi. Todettiin, että suomalaisen maatalouden käyttövoima tulee tällä hetkellä fossiilisella polttoaineella sidotusta typpikonsentraatista sekä maankuoresta louhitusta apatiitista – ja kuten yleisesti tunnettua on, harmillisen suuri osa ravinnelisistä päätyy rehevöittämään Itämerta. Samaan aikaan pohditaan, mihin yhdyskunta-, bio- ja teurasjäte sekä karjanlannan ylimäärä sijotettaisiin. Näin ei tarvitsisi olla: jätteistä voidaan jalostaa erilaisia kierrätyslannoitteita, jotka sopivat erinomaisesti maatalouskäyttöön.

Yleisöä ja jätelaitosten työntekijöitä lietteenkuljetusvaunun edustalla.

Yleisöä ja jätelaitosten työntekijöitä lietteenkuljetusvaunun edustalla.

Tilaisuuden yhteydessä nähtiin koneita, jotka näyttivät tavallisilta metallisilta painekattiloilta, jätemyllyiltä ja kauhakuormaajilta, mutta joilla voidaan tehdä suuria asioita yhteiskunnan ravinteiden kierrättämisen ja sitä kautta ympäristön sekä viljelysmaan hyväksi. Esittelyssä olevat laitteet olivat ratkaisuja muutamaan yleisesti tunnettuun ongelmaan, jotka ovat ennen haitanneet yhdyskuntajätteen ja karjanlannan jatkokäyttöä. Biovakka Oy:n painekattilajärjestelmässä yhdyskuntajäte steriloidaan niin, että se ei ole enää sisällä haitallisia bakteereja. Hygienisoinnin jälkeen tämä ihmisperäinen jäte voidaan prosessoida hyödyllisten mikro-organismien voimin ja käyttää lannoitteena nestemäisessä tai kiinteässä muodossa. Lopputuote on ravinteikas ja fosforipitoinen. Prosessoinnin aikana muodostuva biokaasu otetaan talteen – prosessi on siis monella tavalla hyödyllinen.

Traktori lannanlevityslaitteineen.

Traktori lannanlevityslaitteineen.

Karjanlannan tehokkaan käytön kompastuskivi puolestaan on ajatus karjanlannasta Itämeren rehevöittäjänä. Huoli ei ole turha, sillä lantatuotteiden ravinteet karkaavatkin helposti valuvien vesien mukana mikäli se levitetään pellon pinnalle. Esittelyssä oli kuitenkin jämerä lannanlevityskone, joka rikkoo maan pinnan ja saa sekoitettua levitettävän lannoitteen muutaman sentin maaperän sisään. Tämä riittää estämään typen ja fosforin karkaamisen niin että karjanlanta ei häviä kivennäismineraaleille. Komeiden työkoneiden keskeltä siirryttiin seminaaritelttaan keskustelemaan ravinteiden kierrätyksen nykypäivästä.

Vehmaalle ensimmäisen sian lietelantaa hyödyntävän biokaasulaitoksensa rakentanut Biovakka Oy on vuoden alusta tuottanut jätevesipuhdistamolietteestä biokaasua ja kierrätyslannoitteita Turun Topinojalla. Biokaasu hyödynnetään sähkön sekä lämmön tuotannossa. Biokaasuprosessijäänteestä separoidaan fosforipitoista kuivaosaa sekä typpipitoista nestemäistä lannoitetta. Biovakka Oyn tuotevastaava Markus Isotalo esitteli laitoksen toimintaa. ”Konsentroitu nestemäinen noin 60 kg liukoista ammoniumtyppeä tonnissa sisältävä lannoite soveltuu parhaiten levitettäväksi viljojen oraille sekä ensimmäisen sadonkorjuun jälkeen nurmille. Levittäminen tulee suorittaa sijoittavalla laitteistolla jolloin herkästi haihtuvan ammoniumtypen tappiot voidaan minimoida. Noin 24 % kuiva-ainetta sisältävän kuivaosan käyttö antaa parhaan tuloksen levitettäessä se kuivalannan tarkkuuslevittimellä ennen kylvöä. Biokaasuprosessijäänteestä separoitu kuivaosa sisältää n. 7 kg tonnissa fosforia. Kuivaosan käytöllä voidaan parantaa viljelymaan ominaisuuksia palauttamalla maahan viljelytoimien seurauksena poistunutta eloperäistä ainesta”, toteaa Markus Isotalo. Biovakan kierrätyslannoitteiden hygienisen puhtauden varmistaa laitoksen yhteydessä oleva sterilointilaitteisto. Kierrätyslannoitteet eivät myöskään sisällä haitallisia määriä raskasmetalleja.

Eero Mäntylä näyttää, että kompostoitu yhdyskuntajäte ei haise.

Eero Mäntylä näyttää, että kompostoitu yhdyskuntajäte ei haise.

Vapo Oy puolestaan tuottaa yhdyskuntien biojätteistä ja puhdistamolietteistä kompostoimalla lannoite- ja maanparannustuotteita. Kompostoinnissa hapellinen pieneliöstö muodostaa prosessin loppuvaiheessa humusyhdisteitä, jotka ovat kestäviä hajotusta vastaan. Humuksen monia käyttökohteita ja ominaisuuksia esitteli Eero Mäntylä: ”Viljelykäytössä kompostin humus parantaa maan ominaisuuksia lisäten sadontuottoa ja vähentäen vesistö- ja ilmastopäästöjä. Humus muun muassa parantaa maan mururakennetta, kasvattaa vedenpidätyskykyä, lisää juuriston kasvua ja monipuolistaa viljelymaan pieneliöstöä. Se estää eroosiota tehokkaasti, sillä mustasta huokoisesta humuksesta vesi poistuu haihtumalla eikä valumalla.” Mäntylä kertookin, että kompostilannoitetta on käytetty onnistuneesti maanottoalueiden metsittämiseen sekä nurmien perustamiseen. Toisaalta humuskomposti on myös erinomainen kasvualusta energiakasveille kuten ruokohelpille. ”Kompostilannoitus on kätevää – se ei likaa laidunnurmen lehtiä ja varsia. Sen kationivaihtokapasiteetti on parempi kuin turpeella, ja se on tehokas hiilen sitoja.” Huolimatta näistä tarpeellisista ominaisuksista humus on toistaiseksi käynyt ennenkuulumattoman vähiin eurooppalaisilla pelloilla vuosittain samanlaisena toistuvan yksivuotisten kasvien viljelyn, maan muokkauksen sekä lantaskompostin levittämisen vähentymisen myötä. Tähän Vapon väki odottaa voivansa tuoda parannusta.

Helsingin yliopistossa tohtorinväitöskirjaansa valmisteleva Jukka Kivelä tutkii kierrätysravinteiden ominaisuuksia lihateollisuuden sivutuotteita jalostavan Honkajoen alaisuudessa tarkoituksenaan valmistaa lannoite, joka kierrättää lihaluujauhossa olevan fosforin ja typen takaisin viljelykasvien saataville. Tuloksena on syntynyt Viljo-lannoite, jota on tämän vuoden syksystä alkaen saatavana myös lisätyllä mineraalikaliumilla sekä verijauholla typpipitoisuuden nostamiseksi. Luomuviljelijöille puolestaan on tarjolla Aito-Viljoa. ”Nykyään tilanne ravinteiden kierrättämisessä on parempi kuin vielä parikymmentä vuotta sitten, sillä osa syntyvästä eloperäisestä jätteestä kierrätetään. Kun ajatellaan kokonaisuutta tulevaisuuden kannalta, meidän pitäisi kuitenkin lopulta pystyä pyörittämään maataloutta pelkästään auringonvalosta saatavalla energialla, ja silloin emme voi antaa valmiiden ravinteiden päätyä poisheitettäviksi jätteiksi lainkaan ettemme joudu tuottamaan fossiilisilla polttoaineilla keinotekoisia lannoitteita paikkaamaan aukkoa”, Kivelä summaa. Hänen mukaansa ennuste helposti louhittavan fosforin riittävyydestä on tällä kulutustasolla alhaisempi kuin öljyllä – vain 50 vuotta. Nurinkurista kyllä, länsimaisilla pelloilla on tällä hetkellä ylitarjontaa fosforista runsaan lannoituksen vuoksi, mutta kasvien kyky hyödyntää sitä on heikentynyt fosforia kasveille irtoavaan muotoon muokkaavaan mykorritsa-juurisienen taannuttua voimakkaiden typpilannoitteiden vuoksi. ”Kuivatetaan Itämeri niin saadaan fosforimme takaisin”, eräs kuulija letkauttaa osuvasti väliin.

Pentti Seuri esittelee maanviljelyksen eri tuotantojärjestelyjen tuottamia ravinnekuormia.

Pentti Seuri esittelee maanviljelyksen eri tuotantojärjestelyjen tuottamia ravinnekuormia.

Tutkija Pentti Seuri MTT:ltä kertoi Itämeren tämänhetkisestä typpikuormasta, syistä ja keinoista tilanteen purkamiseen. Esitelmän avaus oli suomalaiselle nolostuttavaa kuunneltavaa. ”Olemme tottuneet ajattelemaan, että Suomen osuus, 18 % Itämeren typpikuormasta vuonna 2000, ei ole niin kovin paha verrattuna Puolan yli 40 prosenttiin. Kun nämä lukemat suhteutetaan väkilukuun, havaitaan että Suomessa Itämeren kuormitus henkeä kohden on kaikista rannikon maista suurin – 30 yksikköä henkeä kohden Puolan kuutta vastaan”, Seuri järisytti yleisöä. Hänen mukaansa avain ravinneongelman ratkaisuun olisi kasvinviljelyn ja kotieläintalouden huomattava integroiminen: nykyinen viljelykasvien- ja eläintuottajien keskittyminen eri alueille johtaa tilanteeseen, jossa molemmat joutuvat turvautumaan kolmanteen osapuoleen pitääkseen satotasonsa. ”Asia on niin, että kierrätysravinteiden käyttö ei ole hääppöistä. Maataloustukijärjestelmässä ei tehdä kylliksi eroa primäärisen ja sekundäärisen lannoituksen välillä, mikä johtaa keinotekoisten lannotteiden käyttöön niiden helpomman käsittelyn ja niihin liittyvien löysempien määräysten vuoksi”, hän analysoi. ”Asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä. Keinotekoinen hinnoittelupolitiikka johtaa siihen, että viljelijät hankkiutuvat lannasta eroon mahdollisimman halvalla. Tosiasiassahan toimivassa maataloudessa kaikki karjanlanta tulisi käyttää nimenomaan ennen yhtäkään kivennäislannoite-erää. Tarvitaan maatalouden rakennemuutos.” Seuri totesi, että myös yhdyskunnan jätteenä tuottamat ravinteet tulisi ottaa käyttöön, ja toimijoita kaivataan nimenomaan jalostamaan jätebiomassaa kuljetuskelpoiseen muotoon jotta se voidaan hyödyntää viljelyalueilla.

Seminaariväkeä seuraamassa esitelmää.

Seminaariväkeä seuraamassa esitelmää.

Seuranneessa vilkkaassa keskustelussa auottiin Itämeren rehevöitymiseen, lannoittamiseen ja kompostiin liittyviä myyttejä. ”Kivennäislannoitteet valuvat mereen yhtä lailla tai enemmän kuin liete, jos ne levitetään samalla tavalla”, totesi Eero Mäntylä. Muut asiantuntijat yhtyivät ajatukseen ja myönsivät, että maallikot ajattelevat ravinnekuorman näkyvän vedessä lantamaisena ruskeutena. ”Ravinnepäästöjä ei voi nähdä. Typpi ja fosfori liukenevat veteen ja ovat siten näkymättömiä.” Paikalla olleet lannanlevityskoneiden kuljettajat kertoivat kokemuksiaan ihmisten asenteista karjanlannan viljelykäyttöä kohtaan: ”Olimme ennen varsinaista lannoitusta levittämässä suojaturvetta pellolle, kun läheltä rouvashenkilö soitti ja vaati korvausta aiheutuneesta hajuhaitasta.” -”Siististi pukeutunut sauvakävelijäpariskunta saapui kysymään mitä teemme pellolla. Kun sanoimme levittävämme sianlantaa, rouva nousi puoli metriä ylemmäs ja hän suorastaan leijaili pois paikalta.” -”Ihmiset eivät hyväksy enää sitä, että maanviljelys voi joskus vähän haista.” Todettiin myös, että prosessoitu yhdyskuntajäte ei edes haise, mutta levitysautojen ilmaantuminen paikalle saa silti usein konttorin puhelimet soimaan kiukkuisesti.

”Eloperäisten kierrätyslannoitteiden valitseminen kasvattaa viljelijän saamaa satoa lannoitekiloa kohden sekä vaikuttaa positiivisesti ympäristön tilaan. Kierrätysravinteet ovat kasvien käytettävissä niiden tarpeen mukaan, mutteivät ole herkkiä haihtumaan tai huuhtoutumaan vesistöihin. Lisäksi eloperäisten humusta sisältävien kierrätyslannoitteiden käyttö sitoo hiiltä pitkäaikaisesti maaperään ja näin osaltaan hidastaa ilmastonmuutosta”, toteaa kiertuetiimin Turun-tapahtuman koordinaattori Juuso Joona. Hän pitää sekä uutta biokaasu- että kompostointilaitosta ehdottoman hyvinä ja tarpeellisina toimijoina. Silti hän vielä toivoo, että alan toimijat tekisivät enemmän yhteistyötä. ”Kierrätyslannoitteiden maanparannusarvon lisäämiseksi biokaasuprosessijäänteen separoitu kuivaosa voitaisiin kompostoida, jotta materiaali stabiloituisi ja mahdolliset kasvien kasvua haittaavat hapettoman hajoamisen väliyhdisteet hajoaisivat. Samalla muodostuisi humusta, joka parantaa tehokkaasti maan ominaisuuksia.” Yhteiskunnalle hän ehdottaa pikaista puuttumista ravinnekierron keskeisiin pullonkauloihin. ”Kierrätyslannoitteiden tehokasta käyttöä haittaavat tällä hetkellä lannoitevalmisteiden käyttöä säätelevät lait ja asetukset, jotka eivät ole ajan tasalla. Kehittämistä olisi muun muassa nitraattiasetuksessa, lannoitevalmistelaissa sekä Suomen luomusäädöksissä. Yhdyskuntien ravinteiden käytön tehostamiseksi tulisi lisäksi jätevesien puhdistusmenetelmiä kehittää. Tällä hetkellä fosforin saostuksessa käytettävät rauta- ja alumiinioksidit sitovat fosforin kasveille käyttökelvottomaksi.” Joona toivoisi erityisesti, että tieto kivennäislannoitteille vaihtoehtoisista käyttökelpoisista lannoitustavoista päätyisi viljelijöille keskitetysti: ”Kierrätyslannoitteiden käytön lisäämiseksi tulisi viljelyneuvojia kouluttaa kierrätyslannoitteiden mahdollisuuksista.”

Kyltinluovutustilaisuus Svarfarsin luomutilalla

Jukka Ahonala esittelee Svarfarsin tulevan ekokylän kaavaa.

Jukka Ahonala esittelee Svarfarsin tulevan ekokylän kaavaa.

Kiertueen viimeisenä tilana GMO-vapaaksi julistautui Jukka Ahonalan isännöimä Svarfarsin tila. Muun muassa kasviksia, viljoja ja nautakarjaa pitävä tila oli mukana tänään erityisesti siksi, että se pyrkii hankkiutumaan energiaomavaraiseksi biokaasulla sähköä tuottavan laitoksen turvin. Jo nyt tilan kasvihuoneet lämpenevät keväällä ja syksyllä hakkeella. Lisäksi parhaillaan on hyväksyttävänä parikymmentä tonttia sisältävä ekologisen rakentamisen alue, joka kuuluisi myös tulevan biokaasusähkölaitoksen jakelun piiriin. ”Tarkoituksena on luoda alue, jossa ekologinen elämäntapa on mahdollinen. Tarpeelliset koneet, saunat ja vierashuoneet rakennetaan keskitetysti niin että jokaisen ei tarvitse rakentaa ja hankkia omia. Kylään tulee kaksoisvesijärjestelmä harmaan jäteveden uudelleenkäyttämiseksi, ja uusiutuvia energiamuotoja ja säästävän rakentamisen tapoja hyödynnetään mahdollisimman paljon”, Ahonala kuvailee. Nyt kuitenkin ensimmäisellä sijalla on juureskuorimon perustaminen

Jukka Ahonala ei usko Suomen maatalouden hyötyvän geenimuunnelluista viljelyskasveista mitenkään.

Jukka Ahonala ei usko Suomen maatalouden hyötyvän geenimuunnelluista viljelyskasveista mitenkään.

– lähiseudun koulu- ja päiväkotikeittiöt haluavat vihanneksensa kuorittuina, joten myös luomuyrittäjä haluaa vastata asiakkaidensa tarpeisiin.

GMO-kasvien tulosta tilalleen Ahonalalla on selkeä mielipide: ”Joko se kielletään koko maassa tai sitten kiellolla ei ole mitään merkitystä. Nämä niin sanotut turvavälit ovat aivan naurettavia. Minne se tuleekaan, lopulta se on vesistöissä. Missään ei ole kellekään ollut hyötyä näistä lajikkeistä, ne ovat pelkkä bisnes. Hirvittävää kehitysmaiden riistoa. Tämä pelleily, geenien patentointi, pitäisi valtiotasolla kieltää.” Suomen tilanteesta isäntä ajattelee seuraavasti: ”Päätöksenteolla on kiire, ja mieluiten niin että saataisiin ympärysmaat myös mukaan. Täällä ei massoja pystytä tuottamaan. Laatu on se todellinen valtti mikä meillä on. Niin kauan kuin ei olla varmoja että GMO-kasveista on enemmän hyötyä kuin haittaa, eiköhän pidetä varovaisuusperiaate.”

Päivän tapahtumissa olivat mukana tiedotusvälineistä Västra Nyland, Svensk Presstjänst, Turun Sanomat sekä Maaseudun tulevaisuus. Tämä tilaisuus oli vuoden 2009 kiertueen viimeinen.

Kiertueväki kiittää kaikkia GMO-vapaan kiertueen vaiheisiin osallistuneita onnistuneesta viikosta!

Mainokset

16.7. Laadukasta ruokaa biodynaamiselta maatilalta – keskustelua tuotantotavoista Lahden Sylvia-kodissa

GMO-vapaan kiertueen tilaisuudet ovat poikineet spontaaneja kyltinluovutustilaisuuksia: aamulla kyltin sai viisi uutta maatilaa. Torstain päätilaisuudessa Lahden Sylvia-kodissa keskusteltiin ruoan tuotantotapojen ongelmakohdista ja mahdollisuuksista.

Korialaiset viljelijät muodostivat yhteistuumin GMO-vapaan vyöhykkeen.

Korialaiset viljelijät muodostivat yhteistuumin GMO-vapaan vyöhykkeen.

Kiertueväki sai keskiviikon keskustelutilaisuudessa kutsun tulla luovuttamaan GMO-vapaudesta kertova kyltti myös Kouvolan Korialla sijaitsevalle maatilalle. Matkalla kävi kuitenkin ilmi, että luovutettavana ei olekaan ainoastaan yhtä vaan kokonaista kuusi kylttiä – kutsujatilan isäntäpari oli kertonut tapahtumasta myös naapuritiloille, ja näin syntyi kokonainen kilometrimittakaavan GMO-vapaa vyöhyke! ”Täytyihän meidän hankkia ympärillemme suojapuskuri”, Ojanikulan emäntä nauraa.

Ojanikulan tilaa on viljelty tänä vuonna tasan 100 vuotta – tietysti GMO-vapaasti, kuten tästä eteenpäinkin. Luonnonmukaisessa viljelyssä ovat tällä hetkellä vehnä, kaura, spelttivehnä, herne sekä camelina eli kitupellava. Lisäksi tilalla on kolma vuohta ja parisenkymmentä kanaa. ”GMO-vapaaksi julistautuminen ei voi olla huono asia. Jos muunnellut lajikkeet tulevat Suomeen, luomu on vaarassa. Ei ole muutenkaan järkeä tuoda niitä tänne. Kylttejä on hyvä pystyttää nyt, jotta ihmiset näkevät että asiasta voi jo muodostaa mielipiteen.”

Ojanikulan vuohet eivät jatkossakaan pääse maistamaan geenimuunneltua rehua.

Ojanikulan vuohet eivät jatkossakaan pääse maistamaan geenimuunneltua rehua.

Ojanikulan tilalla viljellään hernettä.

Ojanikulan tilalla viljellään hernettä.

Alakohtilan tilaa tavanomaisesti viljelevää isäntää Kimmo Jokivirtaa puolestaan kiinnostaa kohtuuhintaisten ja täkäläisiin oloihin soveltuvien siementen saatavuus: ”Muuntogeenisistä lajikkeista ei tiedetä vielä tarpeeksi. Kuitenkin niiden yleistymisen myötä jalostamisesta tulee niin kallista, ettei siihen ole varaa kuin suuryrityksillä, ja ne laskuttavat tietysti viljelijöitä. Suomi on niin pieni, ettei täkäläisiin oloihin jalostettaisi omaa lajiketta, joten joutuisimme tyytymään lajikkeeseen joka täkäläisissä oloissa tekisi huonon sadon.” Jokivirta viljelee mallasohraa, vehnää ja öljykasveja.

Pekka Terhamo pitelee uutta kylttiään luomumansikkarivistönsä yllä.

Pekka Terhamo pitelee uutta kylttiään luomumansikkarivistönsä yllä.

Mäkelän tilalta oli paikalle saapunut juuri syrjään astunut vanhaisäntäpariskunta – nykyinen viljelijäpariskunta ei mansikkakiireiltään ehtinyt. Tilalla viljellään luonnonmukaisesti vehnää, kauraa, syysrypsiä ja marjoja: yksistään mustaherukkaa on neljällä peltohehtaarilla. ”Emme halua siirtogeenejä tänne. Luonnon terveyden kanssa ei pidä leikkiä siirtämällä kilpailuetuja organismilta toiselle. Luonto ei tee virheitä toisin kuin ihminen – sen kanssa on silti elettävä tasapainossa. Sen tasapainon järkyttäminen aiheuttaa tuhoa.” Mäkelän tila asentaa kyltit sekä pellon laitaan valtatielle päin että kotitiensä varteen.

Kiertue piipahti myös mansikanpoiminnan tuoksinassa Elomaan luomumansikkatilalla, jota isännöi Pekka Terhamo. Myös rehua ja viljaa tuottavalla tilalla päätös syntyi nopeasti. ”GMO on viljelyyn aivan hyödytön, ylimääräinen. Sitä ei tarvitsisi sotkea elintarvikeketjuun ollenkaan. Tässä otetaan turhan isoja riskejä. GM-viljely palvelee vain suuryrityksiä, ja tuotantotapa on vastainen lähi- ja pienen mittakaavan viljelylle, jota pikemminkin pitäisi lisätä.” Kiertueen jäsenet ottivat ilahtuneina vastaan mahdollisuuden kerätä mukaan hieman luomumansikoita, jotka olivat maineensa veroisia – makeita ja puhtaita, suomalaista laatuviljelyä parhaimmillaan.

Ruoan tuotantotapojen jäljillä Lahden Sylvia-kodissa

Torstain päätapahtuma oli seminaaritilaisuus Lahden Sylvia-kodissa, joka on biodynaaminen pienoismaatilakokonaisuus. Kodissa asuu erityishuolenpitoa vaativia lapsia ja nuoria, ja viljely on osa tarjottavaa toimintaterapiaa. Siksi työvaiheet tehdään enimmäkseen käsin. Helppohoitoisuuden vuoksi viljelykasveiksi on valittu musta- ja punaviinimarjat ja 80 erilaista omenalajiketta. Myös terapiahevosten lanta käytetään kompostoinnin jälkeen niiden laidunmaan parannukseen – hevoset eivät tosin kuulu luomutarkkailuun. ”Omenanviljely on varsin ongelmatonta! Suurimpien tuholaistemme varalta puut on leikattu näin korkeiksi – alaoksilta omenat lähtevät nopeasti parempiin suihin liian aikaisin”, Jussi Ingervo myhäilee.

Janne Länsipuro esitelmöi ravinteiden kierrättämisen tärkeydestä maataloudessa.

Janne Länsipuro esitelmöi ravinteiden kierrättämisen tärkeydestä maataloudessa.

Keskustelutilaisuuden avasi eiliseen tapaan solubiologi Liisa Kuusipalo kertomalla geenimuuntelun tekniikasta ja nykypäivästä. Hänen jälkeensä luomuyrittäjä ja biodynaamikko Janne Länsipuro kertoi biodynaamisen tuotantotavan perustasta ja etenkin siitä, kuinka luonnonmukainen ja biodynaaminen viljely eroavat. ”Tällä ajatustavalla on annettavaa maataloudelle siinäkin tapauksessa, että muut tilat eivät muutu biodynaamisiksi. Näin harjoitetussa viljelyssä ajatellaan kokonaisuuksia: huomioon ei oteta vain maatilan omaa kiertoa, vaan sen vaikutus maaperään, ilmakehään ja ympäristöön”, hän kertoo. ”Ravinteiden kierto on koko jutun ydin. Eläimet on pystyttävä ruokkimaan oman tilan rehulla, ja niiden lannan on riitettävä viljelyn lannoitteeksi. Tällä hetkellä Itämereen valuu paljon ravinteita, ja jos suljettua kiertoa noudatettaisiin maataloudessa yleisesti, tilanne parantuisi huomattavasti,” Länsipuro summaa.

Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Jukka Kivelä on työskennellyt niin ikään ravinteiden kierron problematiikan kanssa. ”Tällä hetkellä lanna ja ravinnon tuotanto ovat eriytyneet. Eläintilat ovat keskittyneet pienelle alueelle, kun taas toisaalla viljelykasveille joudutaan käyttämään fossiilisella energialla ilmakehän typestä tuotettuja lannoitteita”, Kivelä valaisee. ”Jotta tuotanto olisi tehokasta, tulisi käyttää mahdollisimman vähän energiaa ja luonnonvaroja tuotannon eri vaiheissa. Ideaalitapauksessa käytettäisiin vain auringonvaloa, ja jätettä ei syntyisi. ” Hän harmittelee, että nykyään ongelmia yritetään ratkaista ottamalla käyttöön yhä uusia peltoalueita sen sijaan, että yritettäisiin opetella käyttämään nykyisiä kestävästi. ”Teollisessa maataloudessa ravinteet ovat jätettä. Fosforipitoista potentiaalista hyvää lannoitetta heitetään paljon hukkaan esimerkiksi lihaluujauhon muodossa.” Toteutuessaan ravinteita kierrättävä maatalous olisi myös taloudellinen. Tavoitteeseen pääsemiseksi on kuitenkin aktiivisesti muutettava nykyistä ajattelutapaa. ”Jotta ravinteiden kierto toteutuisi, tarvittaisiin teollisuuden, kaupan alan ja yhteiskuntasuunnittelun yhteistyötä.”

Tilaisuudessa kuultiin myös Winfried Schäferiä sekä Merja Ekholmia, jotka puhuivat ruoan laadun puolesta. Ekholm kertoo, että luomu- ja biodynaamisen ruoan arvostus on hiljalleen noussut ihmisten ymmärrettyä, että hinta ei ole ruoan ainoa havaittavissa oleva ominaisuus – saatika sitten vaikutus. Hän antoikin kuuntelijoille käytännön ohjeita ruokapiirien perustamiseen, jotta lähiluomuruoka tulisi osaksi jokapäiväistä ateriointia. Ekholm myös antoi arvoa tilakaupoille, joissa myydään maatilan omia tuotteita, ja toivoi että Suomessa nähdään enenevässä määrin suurempia ja keskitetympiä tilapuoteja, joihin kerätään myös muiden lähialueen viljelijöiden tuotteita myytäviksi lähiseudun asukkaille. Vakuuttaakseen yleisön biodynaamisesti viljellyn ruoan maistuvuudesta Ekholm tarjoili yleisölle Demeter-merkittyä viinirypäle- ja greippimehua sekä suklaata.

Laadukkaan ruoan merkeissä vietetty päivä päätettiin tilakierrokseen Sylvia-kodin puutarhaan ja talleille. Kiitokset Sylvia-kodin väelle seminaaritilasta ja kiertueväen majoituksesta! GMO-vapaan kiertueen viimeinen tilaisuus on huomenna Turussa.

15.7. Lähiruokaa! Keskustelutilaisuus Malmgårdin kartanossa

Lähiruokateeman äärellä Pernajan Malmgårdissa pohdittiin maapallon ruokataloutta, julkisruokailun pullonkauloja ja ruoan laatua – miten saada hyvälaatuista ruokaa ihmisille kuormittamatta ympäristöä ylenmäärin?

Malmgårdin kartanon linna on komea näky.

Malmgårdin kartanon linna on komea näky.

GMO-vapaan kiertueen 2009 ensimmäinen keskustelutilaisuus pidettiin keskiviikkona 15.7. Malmgårdin kartanon tiloissa Pernajassa. Kartano on eräs Suomen suurimmista luomutiloista. Siellä tuotetaan muun muassa viljoja, hunajaa ja marjoja. Tilan erikoisuus on spelttivehnästä valmistetty Dinkel-luomuolut, joka on etenkin lähialueella tunnettu täyteläisestä olemuksestaan. Kartanon maita on viljelty ainakin 400 vuotta. Kampanja kiittää Malmgårdia viehättävästi koristellusta kokousladosta, tarjoomuksista ja kiinnostavasta linnakierroksesta!

Liisa Kuusipalo antoi kertoi geenitekniikan tuottamista käytössä olevista viljelykasveista.

Liisa Kuusipalo antoi kertoi geenitekniikan tuottamista käytössä olevista viljelykasveista.

Tilaisuuden avasi solubiologi Liisa Kuusipalo kertomalla siitä, mitä geenimuuntelu konkreettisesti on ja millaisin menetelmin sitä tehdään, ja avaten sitä millaisia tuntemattomia tekijöitä yhtälöön liittyy. Erääksi keskeisimmistä ongelmista hän nosti ennustamattomuuden: ”Yhdellä geenijaksolla on useampia tehtäviä. Yksi jakso saattaa liittyä monen proteiinin synteesiin. Geeniä siirtäessä valitaan jakso, jonka ajatellaan liittyvän vain yhteen ominaisuuteen, mutta näin ei välttämättä ole. Siirron tekniikka ei myöskään ole täsmätiedettä. Ammuttu geenijakso saattaa kiinnittyä mihin tahansa kohtaan DNA:ssa, jolloin se saattaa muodostaa jopa kokonaan uuden geenin. Geenisiirre myös poikkeaa tavallisesta DNA:sta, sillä se sisältää vain funktionaalisia jaksoja, kun taas normaalisti perimässä on myös käyttämättömiä hukkajaksoja.”

Hän toteaa, että geenimuuntelun ensimmäiset kehittäjät korostivat, ettei tekniikalla luotuja organismeja pidä vapauttaa luontoon. Nyt kuitenkin on jo käynyt niin, että esimerkiksi Kanadassa rapsi ja sille lähisukuiset luonnokasvit ovat jo sotkeutuneet gmo-rapsin kanssa siinä määrin, että gmo-vapaa tai luomuviljely on rapsin osalta jo käynyt mahdottomaksi. Kuusipalo kritisoi myös geenimuuntelun markkinoimista tehokkaampina ja tuottoisampina kuin perinteisiä kasveja: gm-soijan satoisuus on 13 % alempi kuin vastaavalla muuntelemattomalla lajikkeella.

Tarkkaavaista yleisöä seminaariladossa.

Tarkkaavaista yleisöä seminaariladossa.

Kaikkiaan hän toivoo, että suomalaiset kuluttajat, viljelijät ja poliitikot ymmärtäisivät maailman aseman nyt, kun GM-viljelyä ei vielä rutiininomaisesti harjoiteta maassamme: ”Vain 3 % maailman maataloudesta harjoitetaan geenimanipuloiduin kasvein. Itse sato on hinnaltaan halvempaa ja torjunta-ainejäämäisempää kuin tavanomainen vastaava tuote. Ei ole mitään syytä, jonka vuoksi Suomen pitäisi lähteä tähän kilpailuun mukaan nyt! Voimme aivan hyvin pitää markkinavalttina käyvän GMO-vapauden ja katsoa sivusta, miten muissa maissa tehdään kokeita koko ravintoketjussa.”

MTK Uusimaan edustaja Kalle-Pekka Toivonen kertoo, että Uudenmaan viljelijöiden kuten Suomen ylipäänsä on puhtaus, laatu ja turvallisuus. He katsovat, että GMO-viljelykasvit eivät sovi tähän kuvaan, ja siksi MTK Uusimaa, Kymi ja Kainuu ovat kokonaisuudessaan päättäneet säilyä GMO-vapaina. ”Tuottajista 70 % ja kuluttajista 75 % suhtautuu kielteisesti geenimanipuloituihin tuotteisiin. Suomi ei tule pärjäämään hintakilpailussa suurille bulkkituottajamaille. Viljelijä joutuisi ostamaan siemenet uudestaan joka vuosi ja torjunta-ainetta kuluisi. Kuluttajalle viljelytavasta ei seuraa mitään hyötyä. Ainoa voitto menee suurelle agrojätille, kun taas riskit ja ongelmat jäävät viljelijälle, kulutajalle ja yhteiskunnalle. Ei ole mitään syytä, miksi Suomen pitäisi pilata hyvä maineensa tuottajamaana.”

Kalle-Pekka Toivonen, Kimmo Tiilikainen, Elisa Niemi ja Jaakko Nuutinen keskustelevat seminaarin jälkeen.

Kalle-Pekka Toivonen, Kimmo Tiilikainen, Elisa Niemi ja Jaakko Nuutinen keskustelevat seminaarin jälkeen.

Tutkija Tuija Mononen puuttui esityksessään tilaisuuden aiheeseen, lähiruokaan. Hän yrittää työssään löytää mallin, jonka kautta Suomessa voitaisiin siirtyä käyttämään yhä enemmän lähialueiden tarjontaa kauempaa ja toisista maista tuodun ravinnon sijaan. Tällä hetkellä etenkin luomulla, mutta myös lähiruoalla on luksusleima: bulkkituontiruokaa pidetään ”tavallisena ruokana” siitä huolimatta, että lähes kaikki kansanosat haluaisivat kuluttaa nimenomaan lähiluomua. Työssään hän on tutkinut lähiruoan pullonkauloja – muun muassa sitä, että suurtalouskeittiöt, joissa tuotetaan vuodessa asukasta keskimäärin 150 ateriaa, tarvitsisivat raaka-aineensa valmiiksi prosessoidussa muodossa. Näitä pullonkauloja aukomalla kunnat voisivat panostaa oman alueensa talouden ja ravitsemuksen kehittämiseen.

Luomuviljelijä Jukka Lassila puhui myös paikallistaloudesta: ennen vanhaan viljelijät myivät tuotteensa lähialueille, ja ennen tehomaatalouden kautta osuuskunnat ja yhteistyö viljelijöiden välillä oliat yleisiä. Lassila ehdottaa, että viljelijät ryhtyisivät toimimaan taas yhteistyössä esimerkiksi perustamalla tuottajain lähikauppoja – tai kauppa-autoja alueilla, joissa pysyvä kauppa ei kannattaisi. Hän myös toteaa, että on eri asia ostaa luomua ulkomailta kuin lähialueelta: tuoreus on jo sellaisenaan yksi laatukriteeri, ja se usein menetetään kuljetuksen aikana.

Luomugourmetkauppa Anton&Antonin edustaja Jyri Hänninen peräänkuulutti niin ikään laatua ruoantuotannossa. On yleisesti tiedossa, että nuori eläin on lihaltaan erilainen kuin vanha, ja vastakerätty porkkana makeampi kuin puiseva ja varastoitu. Siitä huolimatta näitä ominaisuuksia ei nykyään juurikaan erotella ruokaa myytäessä. ”Laadukkaan ruoan spesialisti ei voi taistella volyymeja vastaan -laatu löytyy muualta.” Esimerkiksi pitkä säilyvyys ei ole laatua. Mökkikalastaja heittää ahvenen pois kolmen päivän jälkeen vanhentuneena – mutta samaa kalaa voidaan pakattuna myydä vielä kolmen viikon jälkeen kalastamisesta. ”Läheltä tuotu ruoka on tuoretta, ja tuoreus on laatua. Hyvä ruoka on henkistä pääomaa”, toteaa Hänninen.

Kimmo Tiilikaisen luomuporkkanatila on nyt GMO-vapaa.

Kimmo Tiilikaisen luomuporkkanatila on nyt GMO-vapaa.

Kansanedustaja ja luomuviljelijä Kimmo Tiilikainen korosti sitä, miten tärkeää olisi pyrkiä nopeasti kohti suurempaa materiaali- ja energiatehokkuutta ja pienempää ympäristön kemiallista kuormitusta. Samoin hän toivoi varovaisuutta torjunta-aineresistenttien lajikkeiden tuonnissa avoimille pelloille. ”Välttäisin kyllä viimeiseen asti gmo-lajikkeiden käyttöönoton Suomessa”, hän totesi. Konkreettiseksi toimenpiteiksi maailman tilan parantamiseksi hän ehdotti yhdyskuntajätteen käyttöönottoa lannoituksessa, siirtymistä biologiseen typensidontaan ja etenkin pyrkimystä väestönkasvun hillitsemiseen. Tiilikainen intoutui julistamaan myös luomuporkkanatilansa GMO-vapaaksi tilaisuuden yhteydessä.

Malmgårdin mehiläiset parveilivat kuningattarensa perässä.

Malmgårdin mehiläiset parveilivat kuningattarensa perässä.

MTK:n ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutila ravisteli puhujayleisöä kertomalla, että suomalaiset syövät huonoa ruokaa: ”Miettikää mitä syötte, miltä se maistuu ja onko se hyvää! Kun viimeksi söin lehtipihvin huoltoasemalla totesin, että se eläin oli kuollut turhaan.” Nuutila ilmoitti myös, että kansakuntien kohtalo riippuu ruuasta – ja että suomalaiset koulu- ja vanhainkotikeittiöt ovat nykyään tuontiruuan kaatopaikkoja, joiden hankintojen keskeisimpänä kriteerinä on hinta eikä laatu. ”Julkinen ruokailu tapahtuu veronmaksajien rahoilla. Kun säästöt toteutetaan kilpailuttamalla raaka-aineiden hinta, ravintohankintojan tuomat tulot valuvat ulkomaille, ja oman kunnan alueella yrittäjien toimeentulomahdollisuudet heikkenevät ennestään. Se on lyhytnäköistä ajattelua.” Nuutila suomi kansaansa myös helppouden tavoittelusta ruuanlaitossa: jos halutaan wienerpitko joka säilyy viikon eikä maksa mitään, saadaan lisäainein muumioitu keinopulla. ”Välipaloilla tämä kansa lihotetaan hengiltä – mutta missä on perusaterioiden laatu”, hän kysyy. ”Ruualla ratkaistaan maailman herruus, ja siitä on kysymys kahden monopoliasemassa olevan agrojätin ja siemenpatenttien välillä. Tulevaisuuteen ei mahdu geenimuunneltu ruoka.”

Painavat puheenvuorot askarruttivat 30 hengen kuulijakuntaa siinä määrin, että kartanon piirakoita, spelttipuuroa ja porkkanakakkua jäätiin nauttimaan runsain joukoin keskustelun merkeissä. ”Onneksi sentään ympäristön hyvinvointi ja laadukas ruoka kulkevat käsi kädessä”, totesi hyvän ruuan ystäväksi tunnustautunut kuulija kahviossa.

Tiedotusvälineistä paikalla olivat Uusimaa, Vartti Itä-uusimaa sekä Loviisan sanomat.

13.7. Ystävyysvierailu Ahvenanmaalla jatkuu: sipsiperunoita ja valkoista karjaa

Tulevaisuus on ahvenanmaalaisten viljelijöiden mielessä, ja he toivovat että varovaisuusperiaatetta noudatetaan geenimanipuloitujen kasvien tuonnissa kotimaisille pelloille. Mikä pääsee kerran luontoon, ei enää tule sieltä pois – kannattaako riskeerata niin tärkeätä asiaa kuin terveellistä ravintoa viljelyprosessin vähäisen rahallisen tehostamisen vuoksi?
Östergårdin luomuperunatilalla GMO-vapaudesta kertovaa kylttia pystytettiin kahden sukupolven voimin.

Östergårdin luomuperunatilalla GMO-vapaudesta kertovaa kylttia pystytettiin kahden sukupolven voimin.

GMO-vapaa kierue jatkoi maanantaina ystävyysvierailuaan Ahvenanmaalle paikallisen viljelijäjärjestön Ålands ekologiska odlarna kutsumana. Kiertuetiimi kiittää etenkin Åeo:n edustajaa Anna-Linnéa Rundbergiä sekä Adamia erinomaisesta yhteistyöstä ja vieraanvaraisuudesta!

Östergårdin lehmät saavat laiduntaa meren äärellä.

Östergårdin lehmät saavat laiduntaa meren äärellä.

Viikon ensimmäinen GMO-vapaaksi tunnustautuva tila oli luoteis-Ahvenanmaalla Hammarlandin Strömmassa sijaitseva Östergård, jonka omistavat Jan Holmes ja hänen vaimonsa Lotta Funck. Tila on ollut luomutarkkailussa jo 1980-luvun alusta alkaen, jolloin se oli yksi ensimmäisistä Ahvenanmaan luomutiloista. Nykyään pariskunta tuottaa vihanneksia, juureksia, luomuheinää, perunoita ja maitoa. Tilan vihannekset ja juurekset toimitetaan lajitelmalaatikoina vakiintuneelle asiakaskunnalle. Heinän syövät maitolehmät. 20 peltohehtaarilta saatavat perunat taas myydään paikalliselle sipsinvalmistajalle, joka tekee sadosta luomuperunamuusia. Kaikki tilan tuotteet myydään paikallisesti – jopa naudanliha kuljetetaan suoraan asiakkaalle.

Ålandsradion haastattelussa.

Ålandsradion haastattelussa.

Viljelijäpariskunta toivoo, että Ahvenanmaa säilyy GMO-vapaana ja ottaa kylttinsä vastaan tyytyväisinä. Isäntä Jan Holmes sekä toimelias Malte-poika kiipeävät tikapuita pitkin kiinnittämään kyltin ladon seinään. ”Kyltti on juuri sopivan kokoinen. Tästä asiakkaat ja ohikulkijat näkevät sen. On tärkeää, että ihmiset kuulevat tästä ennen kuin on myöhäistä tehdä mitään. Meille tämä valinta on selvä, sillä käytämme muutenkin vain luonnonmukaisia keinoja.” Tilan väen mielestä Ahvenanmaalla viljelijät ovat jo melko hyvin perillä geenimuunneltujen asioiden tilasta, ja se johtuu saaren luomuviljelijöiden tiiviistä ja pitkään jatkuneesta yhteistyöstä. ”Tuotamme tavallista ahvenanmaalaista kotiruokaa. Täällä on kaikki mitä tarvitsemme.”

Kartanon karja marssii laitumelta toiselle.

Kartanon karja marssii laitumelta toiselle.

Saaristovierailun viimeinen kohde on Ahvenanmaan suurin lihatila Bålstaholmgård, jossa karjaa pitävät Ann ja Henrik Sundberg. Vaikka he liittyvät GMO-vapaaseen rekisteriin vasta nyt, kartano on maininnut GMO-vapautensa markkinoinnissaan jo 12 vuoden ajan. ”Se ei ole luonnollinen tapa toimia emmekä tiedä tarpeeksi tästä, jotta voisimme tehdä vastuullisen päätöksen. En halua, että kolme lastamme joutuvat kohtaamaan mitään ongelmia siksi ette me toimimme menneisyydessä tyhmästi”, Ann Sundberg toteaa. ”On myös ajateltava asiakkaita. Haluamme myydä vain laadukasta kotimaista lihaa, emmekä voi taata laatua jos syötämme karjalle halpaa massatuotettua GMO-rehua.”

Kiertuepäivää seurasivat Ahvenanmaalaiset tiedotusvälineet Nya Åland, Ålandsradio (kuuntele lähetys: http://www.radiotv.aland.fi/news.con?iPage=5&m=2&item=17694) sekä Ålandstidningen. Kysymyksiä herätti erityisesti GMO-kasvien mukanaan tuomat konkreettiset ongelmat ja Suomen nykyinen asema – joko täällä on viljelty GMO-kasveja ja onko niillä tuotettuja ruokia myytävänä? Mitä tarkoittaa, jos viljelijä ei voi enää käyttää omia siemeniään vaan joutuu ostamaan ne uudestaan joka vuosi? Todettiin, että sikateollisuudessa on jo vaikea tietää, onko kussakin rehussa GMO-aineksia vai ei, ja etenkin lihan ostajan on sitä mahdoton tietää – nykyisin kun edes varmasti GMO-rehulla kasvatettua lihaa ei tarvitse merkitä.

Kiertueväki jätti Ahvenanmaan toivottaen onnea GMO-vapaaksi julistautumisessa. Seuraava tilaisuus pidetään keskiviikkona 15.7. Pernajassa – tervetuloa!

Emot vasikoineen kirmaavat uudelle mehevälle laitumelle.

Emot vasikoineen kirmaavat uudelle mehevälle laitumelle.


Päivitetty tulevien päivien ohjelma:

Ke 15.7. Lähiruokaa!

Malmgårdin kartano, Malmgård 47, Pernaja
14.00 Linnakierros 12 e /hlö, vähintään 30 henkeä
15.00 Tilaisuuden avaus, Elisa Niemi kiertuetiimistä
15.10 Lähiruokaa ilman muuntogeenejä, Liisa Kuusipalo, FT, solubiologi
15.45 GMO-vapaa Uusimaa, Kallepekka Toivonen, MTK-Uusimaa
16.00 Kestävyyttä ja hyvinvointia eko-rationaalisella ruoalla, Tuija
Mononen, tutkija
16.20 Elintarvikkeiden suorempi tie kuluttajalle, Jukka Lassila,
viljelijä, Paikallistalous-hanke, Kehu ry
16.40 Ruoan laadulle uusi merkitys, Jyri Hänninen, Anton&Anton
ruokakauppa
17.00 Ruoantuotantoon tarvitaan kokonaisuusnäkemystä, Kimmo
Tiilikainen, Keskustan kansanedustaja
17.20 Suomalaisen elintarviketalouden tulevaisuus, Jaakko Nuutila,
MTK:n Ruokakulttuuriasiamies
17.45 Loppukeskustelu
18.00 Mahdollisuus illalliseen

To 16.7. Laadukasta ruokaa biodynaamiselta maatilalta

Sylvia-koti, Kyläkatu 140, 15700 Lahti
15.00 Tilaisuuden avaus, Milka Kalmanlehto kiertuetiimistä
15.05 Kasvinjalostusta ilman geenimuuntelua, Liisa Kuusipalo, FT, solubiologi
15.45 Maatiaiskasvit ja kestävä ruoantuotanto, Riku Cajander, biologi,
Maatiainen ry
16.00 Biodynaaminen viljely, Janne Länsipuro, Osuuskunta Juurakko
16.15 Ravinteidenkierto kokonaisuutena nähtävällä maatilalla, Jukka
Kivelä, tutkija
16.40 Pientä suolaista ja makeaa syötävää
17.10 Biodynaaminen ruoka tutkitusti laadukasta, Winfried Schäfer, tutkija
17.30 Laaturuokaa kuluttajille, Merja Ekholm, Itu Oy
17.50 Loppukeskustelu
18.30 Tilakierros

Pe 17.7. Ravinteet kiertoon!

Tilavierailu: Svarfvars, Etsijäntie/Varvarintie 90, Karjaa

11.00 GMO-vapaa kyltin luovutus ja keskustelua suunnitteilla olevasta
biokaasulaitoksesta

Biovakka, Pitkäsaarenkuja 7, Topinoja, Turku
12.30 Kahvia ja virvokkeita
13.00 Tilaisuuden avaus, Juuso Joona kiertuetiimistä
13.05 Biovakan laitoksen esittely. Kierrätyslannoitteiden valmistus ja
viljelykäyttö, Markus Isotalo, Biovakka Oy
14.00 Vapon kompostien viljelykäyttö, Eero Mäntylä, Vapo Oy
14.30 Viljo-lihaluujauholannoitteet ja ravinteiden kierrätys
maataloudessa, Jukka Kivelä, Helsingin yliopisto
15.00 Ravinteiden kierrätys Itämeren alueella – Hyödyt viljelijälle ja
ympäristölle, Pentti Seuri, MTT
15.30 Loppuyhteenveto ja –keskustelu

12.7. Ystävyysvierailuja Ahvenanmaalla: luomuväki tahtoo pysyä GMO-vapaana

Kiertue sai ahvenanmaalaisilta luomuviljelijöiltä kutsun tulla tutustumaan paikallisiin kohteisiin ja luovuttamaan GMO-vapaudesta kertovia kylttejä. Luomuviljelyllä ja -yrittämisellä on Ahvenanmaalla verrattain pitkä perinne, ja geenimuunnelluista viljelykasveista ja eläinrehusta kieltäytyminen on viljelijöille itsestäänselvää.

Skutvikin tilan Isabell Kvarnforsin mukaan GMO-lajikkeet eivät hyödytä viljelijää tai kolmatta maailmaa, ainoastaan Monsantoa. 16-vuotias uuhi seuraa vierestä.

Skutvikin tilan Isabell Kvarnforsin mukaan GMO-lajikkeet eivät hyödytä viljelijää tai kolmatta maailmaa, ainoastaan Monsantoa. 16-vuotias uuhi seuraa vierestä.

Kastelholmlainen Isabell Kvarnfors on pitkän linjan luomuviljelijä – hänen ja miehensä Runen tila Skutvik on ollut luomussa 27 vuotta. Jos ei olisi mahdollista viljellä luonnonmukaisesti, he mieluiten siirtyisivät kokonaan muihin töihin. Monipuolisella tilalla viljellään mansikkaa, perunaa ja vihanneksia. Lisäksi tilalla on lampaita, kanoja sekä islanninhevonen. Vaikka sateisina kesinä mansikkasadon pitäminen homeettomana on työlästä, Kvarnfors mieluummin näkee vaivan kuin ajatteleekaan torjunta-aineiden käyttämistä. Mitä GMO-vapaaseen rekisteriin tulee, hänen kantansa on selvä: ”Olemme ilman muuta mukana. On täysin luonnollista olla GMO-vapaa, enkä ole koskaan ajatellut että voisin käyttää sellaisia siemeniä. Ne lajikkeet eivät auta viljelijää, eivät ympäristöä, eivät kolmatta maailmaa. Ne auttavat vain Monsantoa.” Kvarnfors oli huolissaan siitä, miten tulevaisuudessa voi varmistua siitä ettei eläinrehu sisällä GMO-aineksia, ja se todettiinkin mutkikkaaksi viljelijän kannalta.

Karin ja Ulf Eklund haluavat varmistaa, että heidän asiakkaansa saavat GMO-vapaista luomuraaka-aineista valmistettuja tuotteita.

Karin ja Ulf Eklund haluavat varmistaa, että heidän asiakkaansa saavat GMO-vapaista luomuraaka-aineista valmistettuja tuotteita.

Luonnonmukainen ajattelu ei rajoitu vain viljelijöihin. Pettaksen kahvilaa pitävä pariskunta Karin ja Ulf Eklund kannattavat paikallista ruoantuotantoa ympäristön ehdoilla. Kahvilan sydän on leipomo, jossa tehdään niin näkkileipää, pullaa kuin limppujakin paikallisista aineksista, ja kahvilan toimintaan kuuluu myös luomupalvelu. Pettaksen ylpeys on mausteinen näkkileipä, jonka reseptin Karin Eklund kehitti kaksikymmentä vuotta sitten. ”On vain luonnollista olla edelleen GMO-vapaa. Luomuyrittäjällä ei ole vaihtoehtoa, ja tässä asiassa luomun ja GMO:n edut ovat vastakkain. On yhä vaikeampaa varmistaa, ettei myytävissä tuotteissa ole GMO-aineksia. Omista leipomuksista sen tietää, mutta miten käy ostotuotteiden?” Pariskunta on myös harmissaan vanhojen kosteiden metsien katoamisesta. Ahvenanmaalla niitä ei enää ole: metsäalueet on kukin vuorollaan avohakattu ja uudistettu monokulttuurisiksi jopa siinä määrin, että Getan kunnasta ei löydy enää lainkaan metsäsieniä.

Ollvillesin tilalla viljellään luomuporkkanoita jo toisessa sukupolvessa.

Ollvillesin tilalla viljellään luomuporkkanoita jo toisessa sukupolvessa.

Vanhaisäntä ja -emäntä Stig ja Shirley Mattson esittelevät ylpeinä Ollvillesin porkkana- ja perunatilan uusia pesu-, erottelu- ja pussituslaitteistoa. Tilan omistaa nykyään heidän poikansa Johan, ja tiettävästi Ollevilles onkin ensimmäinen ahvenanmaalainen luomutila, jossa viljelytapa on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Päätuotteiden lisäksi tilalla kasvatetaan luomuheinää ja -viljaa. Mattsonit ajattelevat, että maatalouden tuotantotapoja tulee tarpeen mukaan modernisoida ja konekantaa uudistaa sellaiseksi, että se vastaa tilan tarpeisiin mahdollisimman hyvin, ja siksi he ovatkin vastikään rakennuttaneet uudenlaisen työtä ja kuljettamisa vähentävän pakkaus- ja pesujärjestelmän porkkanoille ja perunoille. Kaikki uudet markkinoille tulevat keksinnöt eivät ole kuitenkaan käypiä sellaisinaan: ”GMO-viljelyn pitkäaikaisia vaikutuksia ihmisten ja luonnon terveydelle ei tiedetä, eikä siinä asiassa kokeiluja pidä tehdä ulkona luonnossa. Jos geenimuunnellut tulevat, ristipölyttymiseltä ei voida välttyä, eikä luomuviljely ole enää mahdollista. Kaikkiaan GMO-lajikkeet hyödyttävät ainoastaan Monsantoa.”

Ulfsbygårdin isäntäpari uskoo lähiruokaan.

Ulfsbygårdin isäntäpari uskoo lähiruokaan.

Luomukartano Ulfsbygård on Ahvenanmaan suurin lampaanlihantuottaja, ja heidän tilallaan on myös ravintola- ja maatilamatkailutoimintaa. Lammasten päävahvuus on suurimmillaan 1500 yksilöä. Lisäksi tilan mailla laiduntaa 80 ylämaankarjan punakarvaista edustajaa. Isäntäpari Ann ja Dick Gustafsson kertovat ehdottomasti seisovansa GMO-vapauden takana: ”GMO-viljely ei ole valmis, toimiva konsepti. Ristipölyttymistä villin luonnon kanssa tapahtuu, ja sen salliminen on täysin vastuutonta.” Gustafssonit myös katsovat, että geenimanipuloidut viljelyskasvit vaativat suuria tilakokoja ja globaalia massatuotantoa.

Jomalalainen ylämaanlehmä viihtyy luomulaitumellaan.

Jomalalainen ylämaanlehmä viihtyy luomulaitumellaan.

He haluavat panostaa ympäristöarvoihin ja tuottaa laadukasta ruokaa lähellä kuluttajia, eivätkä torjunta-aineita ruiskuttavat lentokoneet sovi heidän ajattelumalliinsa: ”Haluamme taata asiakkaillemme, että tunnemme tuotantoketjun alusta alkaen ja sen kaikki osat on tehty paikallisesti käsityönä. Sellaiselle täytyy myös voida asettaa korkeampi hinta kuin massarobottityölle. Toisaalta Gustafssonit ymmärtävät, että kuluttajat valitsevat kaupassa isomman, kiiltävämmän ja prameammin pakatun ulkomaisen tuotteen kuin huolellisesti ja ekologisesti tuotetin lähituotteen, jos hintaerot ovat valtavia – mutta heidän mielestään ratkaisu ei ole yrittää painaa kaikkia hintoja alas.

David Granström, Engla Halling ja Johanna Wickström pyörittävät luomukahvilaa.

David Granström, Engla Halling ja Johanna Wickström pyörittävät luomukahvilaa.

Luomukahvila Cafe Bönan Maarianhaminassa ostaa myyntiin vain luomutuotteita ja leipoo luomuaineksista, ja omistaja Johanna Wickström toteaa yhdeksi syyksi GMO-kasveihin liittyvät erilaiset ongelmat. ”En itse söisi geenimuunnelluilla kasveilla tuotettua ruokaa, joten miksi tarjoilisin sitä muille? GMO-vapaana pysymiseen riittäisivät myös yksinään siihen liittyvän viljelytavan synnyttämät ympäristölliset ja sosiaaliset ongelmat.” Keskustelussa todettiin myös, että Reilun kaupan sertifikaatti takaa tuotteen GMO-vapauden, mikä on hyvä. Kafe Bönanin väki aikoo ripustaa uuden kylttinsä näkyvälle paikalle, jotta tulevien Meripäivien aikana saapuvat asiakkaat näkevät sen.

Onnea kaikille uusille GMO-vapaille tiloille! Kiertue jatkuu huomenna tilavierailuilla Ahvenanmaalla.

Keskustelua maatalouden kehittämisestä ympäristön ehdoilla

Keskustelua maatalouden kehittämisestä ympäristön ehdoilla

10.7. Tilavierailuja Uudellamaalla: uusia viljelijöitä GMO-vapaassa rekisterissä

Vuoden 2009 GMO-vapaa kiertue starttasi kello kymmenen perjantaiaamuna. Päivän aikana kolme maatilaa julistautui gmo-vapaiksi ja vastaanotti päätöksestä kertovan kyltin tiedotusvälineiden läsnäollessa.

Luomuyrittäjä Kaius Ahlberg piti GMO-vapautta luonnollisena valintana luomuviljelijälle

Luomuyrittäjä Kaijus Ahlberg piti GMO-vapautta luonnollisena valintana luomuviljelijälle

Ensimmäinen julistautuja, Ahlbergin luomukasvihuoneiden puutarhayrittäjä Kaijus Ahlberg Sipoosta, kommentoi GMO-vapaaksi julistautumistaan seuraavasti: ”Luomuviljelijällehän tämä sopii – se ei muuta mitään, koska luomussa gmo-vapaus on sertifioitu. Nykyiset geenimanipuloidut viljelyskasvit on tuotu pelloille aivan liian hätiköidysti. Siinä ovat puhuneet kaupalliset intressit, eivät ekologiset.” Ahlberg ja hänen vaimonsa Minna Tengvall isännöivät kyltinluovutustilaisuutensa basilikan koulimisen välissä – pieniä basilikoja tulee siirtää suurempiin astioihin pitkin kasvukautta, jotta tuoretta yrttiä on saatavilla läpi vuoden.

Myös sipoolaisen Majvikin biodynaamisen tilakokonaisuuden isäntäparille Myrna ja Niklas Ramm-Schmidtille kielteinen GMO-kanta oli selvä valinta, sillä geenimuunnellut viljelyskasvit tai eläinrehu eivät kuulu biodynaamiseen viljelyyn, jossa pyritään toteuttamaan koko tuotantoprosessi paikallisesti ympäristön ehdoilla.

Majvikin isäntäpari Niklas ja Myrna Ramn-Schmidt eivät kaipaa geenimuunneltuja kasveja pitääkseen tilakokonaisuutensa kunnossa

Majvikin isäntäpari Niklas ja Myrna Ramm-Schmidt eivät kaipaa geenimuunneltuja kasveja pitääkseen tilakokonaisuutensa kunnossa

Nurmijärvellä, modernin maalaisidyllin sydämessä, kiertue vieraili viljelijä Kalle-Pekka Toivosen tilalla. Hänen pelloillaan kasvaa tänä kesänä viljoja, öljypellavaa, kuminaa sekä rapsia. Toivonen päätti julistautaa maansa GMO-vapaiksi, sillä uskoo geenimuunneltujen viljelyskasvien nousevan pian suureksi keskusteluaiheeksi viljelijäin välillä, ja haluaa näyttää kantansa hyvissä ajoin. Hän on huolissaan Suomen maatalouden tulevaisuudesta ja kotimaisen tuotannon kilpailukyvystä. ”Uskon, että Suomen maatalouden, niin tuottajan kuin kuluttajan kannalta, on valttikortti jos pidättäydytään GMO-vapaana. Nyt jo Suomen maatalouden keskeiset myyntivaltit ovat puhtaus, ympäristöystävällisyys ja terveellisyys. Suomalainen talonpoika on pulassa, jos kuluttaja lakkaa luottamasta kotimaiseen maatalouteen.”

Viljelijä Kalle-Pekka Toivonen aikoo asettaa kylttinsä näkyvään paikkaan. Hän pitää GMO-vapauttaa Suomen maatalouden valttikorttina.

Viljelijä Kalle-Pekka Toivonen aikoo asettaa kylttinsä näkyvään paikkaan. Hän pitää GMO-vapauttaa Suomen maatalouden valttikorttina.

Kiertueyleisöä askarruttivat teollisen maatalouden perusasiat. Kumpi on lopulta tehokkaampaa: maatalous, joka tuottaa määrätyn kokoisen sadon pienellä vaivalla ja runsaalla maatalouskoneiden käytöllä, jos olosuhteet tarkalleen määrätyt – vai paikalliseen ympäristöön sopeutunut ravinteita kierrättävä tapa? Keskusteltiin Intiassa vihreän vallankumouksen aikaan tapahtuneesta modernin kasvinjalostuksen tapahtumasta, jossa paikallisille pienviljelijöille myytiin kallista uudisjalostekasvia, joka olisi kuitenkin vaatinut sikäläisissä oloissa hankalasti järjestettävää lisälannoitusta, ja seurauksena viljelijät velkaantuivat satojen jäätyä surkeiksi.

Yleisöä myös mietitytti onko olemassa hyvää nälänhätään auttavaa geenimuunneltua lajiketta, jonka viljelyn tulevaisuus vaarantuisi jos GMO-kasveihin suhtaudutaan kielteisesti. Valitettavasti sellaista kasvia ei ole: nykyään viljelyksessä olevat muunnellut lajikkeet on suunniteltu joko tuottamaan hyönteismyrkkyä tiettyä tuhohyönteisryhmää vastaan tai kestämään glyfosaattipohjaisia torjunta-aineita, eikä kumpikaan ominaisuus tehosta sadon tuottamista etenkään vaikeilla viljelysalueilla.

Lähipäivinä on odotettavissa kuvia ja artikkeleja Sipoon sanomissa, Borgåbladetissa, Vartti-lehdessä ja Nurmijärven uutisissa. YLE:n Itä-Uudenmaan paikallisuutiset (katso lähetys: http://areena.yle.fi/video/307686) lähettää Ahlbergin kasvihuoneilla kuvaamansa reportaasin luultavasti maanantaina.

Nyt kiertue on saapunut Ahvenanmaalle, ja jatkamme sunnuntaina vierailemalla paikallisilla tiloilla. Terveisiä saaristosta ja pysykää kanavalla!

Keskustelua luomun ja geenimuunneltujen viljelyskasvien suhteesta

Keskustelua luomun ja geenimuunneltujen viljelyskasvien suhteesta


GMO-vapaan kiertueen tuleva ohjelma:

Ma 13.7. Östersjön och GMO-fritt Åland

12.00 Keskustelua Itämeren rehevöitymisen estämisestä ja Ahvenanmaasta GMO-vapaana maakuntana Meripäivien aattona, Maarianhamina

Ke 15.7. Lähiruokaa!

Malmgårdin kartano, Malmgård 47, Pernaja
14.00 Linnakierros 12 e /hlö, vähintään 30 henkeä
15.00 Tilaisuuden avaus, Elisa Niemi kiertuetiimistä
15.10 Lähiruokaa ilman muuntogeenejä, Liisa Kuusipalo, FT, solubiologi
15.45 GMO-vapaa Uusimaa, Kallepekka Toivonen, MTK-Uusimaa
16.00 Lähiruoka, kuluttaja ja tuottaja, Tiina Silvasti, tutkija (varmistamaton)
16.20 Elintarvikkeiden suorempi tie kuluttajalle, Jukka Lassila, viljelijä, Paikallistalous-hanke, Kehu ry
16.40 Kauppa
17.00 Ruoantuotantoon tarvitaan kokonaisuusnäkemystä, Kimmo Tiilikainen, Keskustan kansanedustaja
17.20 Suomalaisen elintarviketalouden tulevaisuus, Jaakko Nuutila, MTK:n Ruokakulttuuriasiamies
17.45 Loppukeskustelu

To 16.7. Laadukasta ruokaa biodynaamiselta maatilalta

Sylvia-kotiyhdistys ry., Kyläkatu 140, 15700 Lahti
15.00 Tilaisuuden avaus, Milka Kalmanlehto kiertuetiimistä
15.05 Kasvinjalostusta ilman geenimuuntelua, Liisa Kuusipalo, FT, solubiologi
15.45 Maatiaiskasvit ja kestävä ruoantuotanto, Riku Cajander, biologi, Maatiainen ry
16.00 Biodynaaminen viljely, Janne Länsipuro, Osuuskunta Juurakko
16.15 Ravinteidenkierto kokonaisuutena nähtävällä maatilalla, Jukka Kivelä, tutkija
16.40 Pientä suolaista ja makeaa syötävää
17.10 Biodynaaminen ruoka tutkitusti laadukasta, Winfried Schäfer, tutkija
17.30 Laadukasta ruokaa perheille, Ira Hellsten
17.50 Loppukeskustelu
18.30 Tilakierros

Pe 17.7. Ravinteet kiertoon!

Tilavierailu: Svarfvars, Etsijäntie/Varvarintie 90, Karjaa
11.00 GMO-vapaa kyltin luovutus ja keskustelua suunnitteilla olevasta
biokaasulaitoksesta

Biovakka, Pitkäsaarenkuja 7, Topinoja, Turku
12.30 Kahvia ja virvokkeita
13.00 Tilaisuuden avaus, Juuso Joona kiertuetiimistä
13.05 Biovakan laitoksen esittely. Kierrätyslannoitteiden valmistus ja viljelykäyttö, Markus Isotalo, Biovakka Oy.
14.00 Vapon jätekompostien viljelykäyttö, Eero Mäntylä, Vapo Oy.
14.30 Viljo-lihaluujauholannoitteet ja ravinteiden kierrätys maataloudessa, Jukka Kivelä, Helsingin yliopisto
15.00 Ravinteiden kierrätys Itämeren alueella – Hyödyt viljelijälle ja ympäristölle. Pentti Seuri, MTT. (ei vielä varma)
15.30 Loppuyhteenveto ja –keskustelu