GMO-vapaan kiertueen tilaisuudet ovat poikineet spontaaneja kyltinluovutustilaisuuksia: aamulla kyltin sai viisi uutta maatilaa. Torstain päätilaisuudessa Lahden Sylvia-kodissa keskusteltiin ruoan tuotantotapojen ongelmakohdista ja mahdollisuuksista.
Korialaiset viljelijät muodostivat yhteistuumin GMO-vapaan vyöhykkeen.
Kiertueväki sai keskiviikon keskustelutilaisuudessa kutsun tulla luovuttamaan GMO-vapaudesta kertova kyltti myös Kouvolan Korialla sijaitsevalle maatilalle. Matkalla kävi kuitenkin ilmi, että luovutettavana ei olekaan ainoastaan yhtä vaan kokonaista kuusi kylttiä – kutsujatilan isäntäpari oli kertonut tapahtumasta myös naapuritiloille, ja näin syntyi kokonainen kilometrimittakaavan GMO-vapaa vyöhyke! ”Täytyihän meidän hankkia ympärillemme suojapuskuri”, Ojanikulan emäntä nauraa.
Ojanikulan tilaa on viljelty tänä vuonna tasan 100 vuotta – tietysti GMO-vapaasti, kuten tästä eteenpäinkin. Luonnonmukaisessa viljelyssä ovat tällä hetkellä vehnä, kaura, spelttivehnä, herne sekä camelina eli kitupellava. Lisäksi tilalla on kolma vuohta ja parisenkymmentä kanaa. ”GMO-vapaaksi julistautuminen ei voi olla huono asia. Jos muunnellut lajikkeet tulevat Suomeen, luomu on vaarassa. Ei ole muutenkaan järkeä tuoda niitä tänne. Kylttejä on hyvä pystyttää nyt, jotta ihmiset näkevät että asiasta voi jo muodostaa mielipiteen.”
Ojanikulan vuohet eivät jatkossakaan pääse maistamaan geenimuunneltua rehua.
Ojanikulan tilalla viljellään hernettä.
Alakohtilan tilaa tavanomaisesti viljelevää isäntää Kimmo Jokivirtaa puolestaan kiinnostaa kohtuuhintaisten ja täkäläisiin oloihin soveltuvien siementen saatavuus: ”Muuntogeenisistä lajikkeista ei tiedetä vielä tarpeeksi. Kuitenkin niiden yleistymisen myötä jalostamisesta tulee niin kallista, ettei siihen ole varaa kuin suuryrityksillä, ja ne laskuttavat tietysti viljelijöitä. Suomi on niin pieni, ettei täkäläisiin oloihin jalostettaisi omaa lajiketta, joten joutuisimme tyytymään lajikkeeseen joka täkäläisissä oloissa tekisi huonon sadon.” Jokivirta viljelee mallasohraa, vehnää ja öljykasveja.
Pekka Terhamo pitelee uutta kylttiään luomumansikkarivistönsä yllä.
Mäkelän tilalta oli paikalle saapunut juuri syrjään astunut vanhaisäntäpariskunta – nykyinen viljelijäpariskunta ei mansikkakiireiltään ehtinyt. Tilalla viljellään luonnonmukaisesti vehnää, kauraa, syysrypsiä ja marjoja: yksistään mustaherukkaa on neljällä peltohehtaarilla. ”Emme halua siirtogeenejä tänne. Luonnon terveyden kanssa ei pidä leikkiä siirtämällä kilpailuetuja organismilta toiselle. Luonto ei tee virheitä toisin kuin ihminen – sen kanssa on silti elettävä tasapainossa. Sen tasapainon järkyttäminen aiheuttaa tuhoa.” Mäkelän tila asentaa kyltit sekä pellon laitaan valtatielle päin että kotitiensä varteen.
Kiertue piipahti myös mansikanpoiminnan tuoksinassa Elomaan luomumansikkatilalla, jota isännöi Pekka Terhamo. Myös rehua ja viljaa tuottavalla tilalla päätös syntyi nopeasti. ”GMO on viljelyyn aivan hyödytön, ylimääräinen. Sitä ei tarvitsisi sotkea elintarvikeketjuun ollenkaan. Tässä otetaan turhan isoja riskejä. GM-viljely palvelee vain suuryrityksiä, ja tuotantotapa on vastainen lähi- ja pienen mittakaavan viljelylle, jota pikemminkin pitäisi lisätä.” Kiertueen jäsenet ottivat ilahtuneina vastaan mahdollisuuden kerätä mukaan hieman luomumansikoita, jotka olivat maineensa veroisia – makeita ja puhtaita, suomalaista laatuviljelyä parhaimmillaan.
Ruoan tuotantotapojen jäljillä Lahden Sylvia-kodissa
Torstain päätapahtuma oli seminaaritilaisuus Lahden Sylvia-kodissa, joka on biodynaaminen pienoismaatilakokonaisuus. Kodissa asuu erityishuolenpitoa vaativia lapsia ja nuoria, ja viljely on osa tarjottavaa toimintaterapiaa. Siksi työvaiheet tehdään enimmäkseen käsin. Helppohoitoisuuden vuoksi viljelykasveiksi on valittu musta- ja punaviinimarjat ja 80 erilaista omenalajiketta. Myös terapiahevosten lanta käytetään kompostoinnin jälkeen niiden laidunmaan parannukseen – hevoset eivät tosin kuulu luomutarkkailuun. ”Omenanviljely on varsin ongelmatonta! Suurimpien tuholaistemme varalta puut on leikattu näin korkeiksi – alaoksilta omenat lähtevät nopeasti parempiin suihin liian aikaisin”, Jussi Ingervo myhäilee.
Janne Länsipuro esitelmöi ravinteiden kierrättämisen tärkeydestä maataloudessa.
Keskustelutilaisuuden avasi eiliseen tapaan solubiologi Liisa Kuusipalo kertomalla geenimuuntelun tekniikasta ja nykypäivästä. Hänen jälkeensä luomuyrittäjä ja biodynaamikko Janne Länsipuro kertoi biodynaamisen tuotantotavan perustasta ja etenkin siitä, kuinka luonnonmukainen ja biodynaaminen viljely eroavat. ”Tällä ajatustavalla on annettavaa maataloudelle siinäkin tapauksessa, että muut tilat eivät muutu biodynaamisiksi. Näin harjoitetussa viljelyssä ajatellaan kokonaisuuksia: huomioon ei oteta vain maatilan omaa kiertoa, vaan sen vaikutus maaperään, ilmakehään ja ympäristöön”, hän kertoo. ”Ravinteiden kierto on koko jutun ydin. Eläimet on pystyttävä ruokkimaan oman tilan rehulla, ja niiden lannan on riitettävä viljelyn lannoitteeksi. Tällä hetkellä Itämereen valuu paljon ravinteita, ja jos suljettua kiertoa noudatettaisiin maataloudessa yleisesti, tilanne parantuisi huomattavasti,” Länsipuro summaa.
Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Jukka Kivelä on työskennellyt niin ikään ravinteiden kierron problematiikan kanssa. ”Tällä hetkellä lanna ja ravinnon tuotanto ovat eriytyneet. Eläintilat ovat keskittyneet pienelle alueelle, kun taas toisaalla viljelykasveille joudutaan käyttämään fossiilisella energialla ilmakehän typestä tuotettuja lannoitteita”, Kivelä valaisee. ”Jotta tuotanto olisi tehokasta, tulisi käyttää mahdollisimman vähän energiaa ja luonnonvaroja tuotannon eri vaiheissa. Ideaalitapauksessa käytettäisiin vain auringonvaloa, ja jätettä ei syntyisi. ” Hän harmittelee, että nykyään ongelmia yritetään ratkaista ottamalla käyttöön yhä uusia peltoalueita sen sijaan, että yritettäisiin opetella käyttämään nykyisiä kestävästi. ”Teollisessa maataloudessa ravinteet ovat jätettä. Fosforipitoista potentiaalista hyvää lannoitetta heitetään paljon hukkaan esimerkiksi lihaluujauhon muodossa.” Toteutuessaan ravinteita kierrättävä maatalous olisi myös taloudellinen. Tavoitteeseen pääsemiseksi on kuitenkin aktiivisesti muutettava nykyistä ajattelutapaa. ”Jotta ravinteiden kierto toteutuisi, tarvittaisiin teollisuuden, kaupan alan ja yhteiskuntasuunnittelun yhteistyötä.”
Tilaisuudessa kuultiin myös Winfried Schäferiä sekä Merja Ekholmia, jotka puhuivat ruoan laadun puolesta. Ekholm kertoo, että luomu- ja biodynaamisen ruoan arvostus on hiljalleen noussut ihmisten ymmärrettyä, että hinta ei ole ruoan ainoa havaittavissa oleva ominaisuus – saatika sitten vaikutus. Hän antoikin kuuntelijoille käytännön ohjeita ruokapiirien perustamiseen, jotta lähiluomuruoka tulisi osaksi jokapäiväistä ateriointia. Ekholm myös antoi arvoa tilakaupoille, joissa myydään maatilan omia tuotteita, ja toivoi että Suomessa nähdään enenevässä määrin suurempia ja keskitetympiä tilapuoteja, joihin kerätään myös muiden lähialueen viljelijöiden tuotteita myytäviksi lähiseudun asukkaille. Vakuuttaakseen yleisön biodynaamisesti viljellyn ruoan maistuvuudesta Ekholm tarjoili yleisölle Demeter-merkittyä viinirypäle- ja greippimehua sekä suklaata.
Laadukkaan ruoan merkeissä vietetty päivä päätettiin tilakierrokseen Sylvia-kodin puutarhaan ja talleille. Kiitokset Sylvia-kodin väelle seminaaritilasta ja kiertueväen majoituksesta! GMO-vapaan kiertueen viimeinen tilaisuus on huomenna Turussa.
GMO-vapaa blogi 